torstai 21. helmikuuta 2013

Surinamisulle!


            

Kadonneen kirjoituksen turha metsästys...   

Harvakseltaan sesonkiluonteisesti surinasussun sivustolla piipahtaneena VRK on tullut paljon mainostettuna sekä mainitusti hidasälyisenä (VRK huomautus) vihdoin kiinnittäneeksi huomiota siihen seikkaan, että mikäpä tämä surinasussu lopulta oikein on(kaan) naisiaan, huomaten joitakin yhtäläisyyksiä vasta pitkän ajan kuluttua.

Ensinnäkin VRK oikaisee surinasussun esittämän väitteen yrityksistä saada surinasussun surinat kokonaan loppumaan. 
Se on siis väite joka ei pidä paikkaansa. 

Sensijaan VRK ilmoittaa kyllä kooklettelemattomana apsoluuttisena totuutena sen totuuden myöntäen, että VRK:n mielestä samojen asioiden jatkuva jauhaminen asiassa kuin asiassa on seikka jotka VRK:ta tympivät ja kyllästyttävät, koskien niin ikiteiniprinsessojen, kuuklettelijoiden, liianviisaiden, viisaina itseäänpitävien, narisijoiden, valittelijoiden, täydellisyyden tavoittelijoiden, kuin pilkun nussijoidenkin noitanoita kaikkia mainioita jorinoita ja muita jatkuvia marinarinoita.

Hieman nostalgisena nuistoisaan VRK löytää muistitietoina muutamia yhtäläisyyksiä, muistaen kokonaista viisi  (5 kpl ) tielleen sattunutta samankaltaisuutta, kuin surina-nami-sussun käytöksestä on havaittavissa.

Yhteistä näille kaikille heihin lähemmin (surinasussua lukuunottamatta) tutustuttaessa, on ollut samakaltainen luonteenpiirre, he ovat poikkeuksetta olleet koreita, itseään korostavia luonteenpiirteitä, joita he jatkuvasti ovat yrittäneet kohentaa (siinä välttämättä aina onnistumatta), hämääviä, ylvästeleviä, koppavia, viisaita, älykkäitä, itsenäisiä, ystävällisiäkin, jopa avoimia. 

Ja mikä sese eräs hieno kuukkeloitu sana olikaan, ah niin juuri, Arrogantti!  juuri sellaisia (kiitos violettan), lisäksi myös intuitiivisia, sekä erittäin kunnianhimoisia.

Yhteistä heille kaikille on ollut myös poikkeuksetta sisimmässään oleva kateus vaikka hyvin sosiaalisia ja kommukointi kykyisiä ovat kaikki olleet, niin myös hyvin turhamaisia, itsekeskeisiä, ylimielisiä, ylpeileviä, kevytmielisiä, mahtailevia, kovia, riidanhaluisia, totuutta kaunistelevia, teeskenteleviä, ylemmyydentuntoisia.

Eli lyhyesti sanottuna, he pyrkivät aina ja kaikkialla olemaan kukkona tunkiolla, tai ainakin valioyksilöinä omalla orrellaan, ja kyllä, parhaimmillaan he ovat toimittajina tai tekstinkäsittelyssä, eivät pomoina mutta kuitenkin aina taustalla seuraamassa, sitä kautta myös vaikuttamassa.

Uskottomia, ja tekevät mielellään syrjähyppyjä (joskin tämä on nykyisin enemmän sääntönä kuin poikkeus, suhteessa kuin suhteessa) äkkipikaisia, röyhkeitä, väittelynhaluisia.

Yhteistä heille on ollut myös pehmeä naisellisuus, kävellessä huomiota herättävät kopisevat korot, erittäin voimakas lihaksisto, voimakkaat käsivarret ja taitavat kädet.



Ovathan he myös avuliaita, prameita, innostuneita, kyvykkäitä, hauskoja, lojaaleita, joustavia? kuin myös ihmisiä jotka haluavat päästä aina esille mieluimmin ulkonäkönsä kuin älykyytensä ansiosta, huomioita herättäviä, hyvin tahdittomia.

Kaikki he myös kiihkeitä, rakastajalleen omistautuvia, dominoivia, ei kovin sympaattisia, ihmisiä joiden päässä pyörii suhteessa aina ensimmäisenä omat toiveet ja halut, myös himot.

Luottamuksellisuus heidän kanssa on ollut vaikea saavuttaa, seikka joka on aina estänyt aidon läheisyyden.

Ihania ihmisiä sängyssä, myös sängyn vierellä, milloin mitenkin päin tai takaa katsoen, estottomia, rohkeita, omine tarpeineen ollen aina etusijalla, mutta osaavat myös toki pitää aina kumppaninsa tyytyväisenä, myös tyydytettynä fyysisesti, pyrkien tekemään itsestään korvaamattoman (tässä on toki myös samankaltaisuutta toisaalle)
myös suhdetta näin hallitakseen, jollaista elämä heidän kanssaan väistämättä on ollut.

Tässä eräs heistä: Soitellaan...



4 kommenttia:

  1. Johan nyt jotakin...
    Hirvittävä määrä adjektiiveja :D
    Voishan sen sanoa yhdelläkin sanalla, arvaa mikä se on?

    (Vaikkakin tämä tarinasi kuuluu surisijapörrärille, laitoin kuitennii tähän tämän lyhyen ajatukseni tulemaan)

    Rautalanka se, se on ykkönen….

    VastaaPoista
  2. Ulleriina, nyt tuli huti.
    En tarkoita mitään n-kirjaimella alkavaa.
    Sensujaan tarkoitan vuotta 1957.

    Tässä lisää rautalanka musaa http://youtu.be/GavKzUQBwRg

    VastaaPoista
  3. Meni pieni pää melkein jo pyörrykseen, sillä niin paljon täällä oli tosi ihania ja hienoja attribuutteja, jotka sopivat sopivasti sijoitellen ikiteineistä Mustanlesken kautta jopa kärpästelevään noitujaankin:)

    VastaaPoista
  4. Voivoi, leskihyvä, e ei ollu nimenomainen tarkoitukseni.
    Toinen, leskihyvä, tieks, mulla on siihen treenattu ominaisuus.
    Koitahan selkeyttää, sentää yö jo kulunut tällä välin.
    Toi buutti on kai filosofisominaisuus...

    Kärpästelevää noitujaa jotenkin jaksaa sietää,
    mutnoi punuhikan seikkailut susimetsällä oli jotakin sellaista, joita ei jaksanut millään paria lukua pidempää...

    VastaaPoista