Tangoa ja talvi vaaraa...

              

Talvivaaran nikkeliesiintymä löydettiin jo 1970 luvun loppussa.

Esiintymän laajuus selvitettiin heti seuraavina vuosina.

Mitään ei kuitenkaan kaivoksella tehty koska esiintymää pidettiin taloudellisesti kannattamattomana kohteena (perinteisin rikastusmenetelmin).

Talvivaaran nykyinen kaivostoiminta perustuu pääasiassa oikeastaan vain nikkelin kohonneeseen maailman markkina hintaan ja suodatettavaan biokasaliotus rikastus menetelmään.

Kaivoksen kiinnostavuutta on lisännyt esiintymän suuri koko ja sulfidinen muoto, jonka ansiosta sen hyödyntäminen on kustannustehokasta.

Vuosi tuotantannoksi on suunniteltu: 
33.000 tn nikkeli. 
60.000 tn sinkki. 
10.000 tn kupari. 
  1.200 tn koboltti.

Louhittavan alueen koko on kahdessa erilisessä yli 300 metrin syvyyteen ulottuvassa esiintymässä usean kilometrin pituisella matkalla ja 400 metrin leveydeltä. 
Näistä on arveltu malmia löytyvän yhteensä 330 milj. tonnia.

Tämän louhimisen on arvioitu kestävän 25 vuoden ajan, mikäli lisää esiintymiä löytyy niin oletettavasti pidempään.

Nikkelin ohella kaivoksesta löytyy merkittäviä määriä kuparia, kobolttia ja sinkkiä. Nämä metallit saadaan myös talteen biokasa-liotuksen avulla.

Työtapana ajetellen prosessi on yksinkertainen: 
Louhi kallio, murskaa pieneksi, kasaa murske, 
kastele, anna muhia ja kerää liuos, 
-menetelmä. 

Käytännössä kuitenkin huomattavasti monimutkaisempi toimenpide. Perusajatuksena on kuitenkin arvokkaan metallin talteen ottaminen biologisesti liuottamalla. 

Toiminta muistuttaa hieman kotoista kompostointia. Murskatun kiviaineskasan päälle valutetaan muun muassa rikkihappoa ja paikallisessa luonnossa esiintyviä bakteereja sisältävää liuosta. 

Liuos valuu kivimassan läpi ja käynnistää kemiallisen prosessin, jonka aikana arvokas metalliaines irtoaa arvottomasta kivimassasta.

Prosessia vauhditetaan puhaltamalla kivikasaan ilmaa sen alapuolelta ja kastelemalla kiviainesta uudelleen. Kompostoinnin tapaan myös bioliuotus ottaa oman aikansa. 

Prosessin ensimmäisen vaiheen loppuunsaattaminen vie noin puolitoista vuotta. Sen jälkeen koko kasa puretaan ja kootaan uudelleen sekundääriliuotusta ja kiviaineksen loppusijoitusta varten. 

Tässä työvaiheessa saadaan talteen myös ensimmäisessä vaiheessa huonosti liuenneet metallit.

Kivimassan läpi kiertävä liuotusneste otetaan talteen kasan alle rakennetussa järjestelmässä. 

Sieltä liuos palautetaan kiertoon tai ohjataan metallin talteenottoon riippuen liuoksen metallipitoisuudesta. 

Liuoksesta arvokkaat metallit erotellaan saostus menetelmällä ja suodattamalla. 

Talteen saatu materiaali jatkaa rikastusprosessin päätteeksi matkaansa jatkokäyttöön esimerkiksi jauheena. 

.... Liuos puolestaan... .... se palaa kiertoon,  kuten on jo monesti todettu...