sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Päättymätön, tarinaa...

                 

Koska olet miettinyt tämän matkan tarkoitusta. Hiljaiseen päämäärään asti kuitenkin jatkat matkaasi, meidän kaikkien muiden lailla.

Kuitenkin siihen on vielä pitkä matka, mutta vieläkin pidempi matka on kauniista sanoista, herkästä hymystä läheiseen hellyyteen, samoin kuin lähes kaikki intiiminen tunnetila on pelkkä pelon, tai oikeammin, omista lapsuusajan peloista johtuva vihan kohde.

                  

Mutta kuinka voisi tunteisiin kyetä, hyväksyntää lapsuudessaan, sitä itse ilman vaille jääneenä, saati asentautumaan muuhun, kuin oppimansa hyväksymistarpeen roolin säilyttämiseen.

Sen roolin, jossa ei ole tilaa muille kuin vain ihmisen omille, hyväksytyksi tulemisen tunteille, olivatpa nämä myönteisiä tai kielteisiä, pääasia on vain tunteen tunteminen
näiden eri tahoilta, eri tavoilla tapahtuva imurointi.




 
Tämän saavuttamiseksi kaikki käytettävissä olevat keinot ovat hyväksyttäviä, seikka jossa muiden tunteilla ei ole minkäänlaista merkitystä.
Tähän etsii, sen itse syvästi tiedostaen, muutosta, epätoivoisesti sitä haluten, mutta kuitenkaan kykenemättä muuksi muuntautumaan.

Nämä tunteet, niin hirvittävän vahvat, nuo sanoilla ilmaisemattomat tunteet, jotka kaikki ovat suuntautuneet vain muilta saatuihin, saataviin vaikutelmiin, sekä ulospäin näkyvään, vain muille näyttäväksi julkisivuksi tarkoitettuun kuvaan.

Siis juuri siihen "rakkauteen", tai siitä antamaan kuvajaiseen, jollainen haluaa olla, mutta omien puutteiden tiedostamisen johdosta ei siihen kykene.

Ei kykene, koska oman äidin lapselleen osoittama piittaamattomuus on johtanut
elämässä pärjämiseen vain omin kotikonstein,  siis hyviksi havatuin keinoin.



  

Moni luulee, että ihminen näin alkaa rakastaa itseään, mutta näinhän asia ei toki ole. Hän kykenee rakastamaan vain niitä vaikutelmia joita saa muilta ihmisiltä, joita he hänelle antavat, olivatpa myönteisiä tai kielteisiä, molemmilla on sama tehovaikutus.
Mikäli rakastaa vain antamiaan vaikutelmia, ei kykene rakastamaan ketään toista.
Ei edes omaa itseään.


                  

                         Hyvää alkanutta sunnuntaipäivää kaikille.

7 kommenttia:

  1. Pohdiskelet täällä tunteen tuntemista.
    Lapsuus-ja varsinkin murrosiässä koetut opit ovat vanhempiemme haluamia ohjeistuksia omien kokemiensa pelkojen poistamiseksi omista lapsistaan.
    He tekivät siinä tietämättään "suuren virheen", varsinkin herkimpien lastensa kohdalla.
    Elämämme aikana olemme kuitenkin oppineet jotain... kun omia tunnetilojamme katsomme, olemme oppineet ajattelemaan omilla aivoillamme.
    Tulemme toimeen itsemme kanssa!

    Vaughn:n rauhallinen musiikkivalintasi on kaunista kuunneltavaa!
    Kiitos ♥

    VastaaPoista
  2. Ulleriina. Kiitti kommistasi.

    Noinkin sen voi kait ilmaista.
    Pohdin, on ehkä hieman väärä sanamuotoilu.

    Ajatus sensijaan on sitä, miksi toiseen ei voi, tai siis kykene vaikuttamaan tunteilla, niiden esiin tuomisella vastavuoroisuusperiatteiden tapaan.
    Tämä on tapa jota pidän normaalimpana ihmistenvälisenä kanssakäymisenä, toisin, kuin yksipuolinen sulkeutuneisuus, joka vain imee itseensä tunnetta, kykenemättä kuitenkaan antamaan sitä ulos itsestään.

    Tästä tunteiden emotionaalisuuden puutteesta syntyy narsismin siemen.

    VastaaPoista
  3. Lisäyksenä vielä; tämä siemen kylvetään jo varhaislapsuudessa.

    Vinkki!
    http://maxim-ex.blogspot.com/2011/09/eras-vanha-luonnos.html

    VastaaPoista
  4. En tiedä.. taisin ymmärtää jotain väärin, mutta... mutta haavoittuneillakin on elämänsä.
    Heilläkin on tunteensa..

    Sisällään joka tapauksessa.

    http://youtu.be/5WVfN6Ic7V8

    Anteeksi tämä alakuloisuuteni..:(
    -ullis-

    VastaaPoista
  5. Ulleriina.

    Ymmärtämisestä:
    Saattaa olla, joten näin olkoon!

    Tunteista:
    Totesinhan sen jo monesti ennenkin,
    ja nyt vielä tuossa yllä.

    Tunteita heillä, oman äitinsä latistamilla on, ja ne ovat erittäin voimakkaita.

    Mutta ne vievät AINA voiton kaikilta muutosyrityshaluiltaan.

    VastaaPoista
  6. Äidin rakkaus ei aina ole suurinta rakkautta, ainakaan ihan oikeaa. -Tuhkimo-

    VastaaPoista
  7. Tuhkimo. Kiitos kommistasi.

    Nimenomaan sitä tuon ilmi, ettei paljon mainostettu äidinrakkaus olekaan aina sitä ainoaa oikeaa kasvatusperiaatetta, vaan vain heijastumaa hänen tunteistaan.

    VastaaPoista