maanantai 17. lokakuuta 2011

Maanantai aamu...

             

Nämä kasvojesi tutut piirteet. Kuinka usein olenkaan niitä sinun nukkuessa katsellut. 
Katsellut kyljelläni maaten kasvojesi sivuprofiilia, ihaillut niitä sivulta, suoraan yläpuoleltasi.

Kuinka usein olen nähnyt ne mielessäni unessa, muistoissani kaipauksen hetkellä.
Uskon että kerran vielä, kuitenkin kohtaamme jälleen. 

Kaikki me,jotka tapasimme toisemme, rakastimmekin, katsellen toistemme piirteitä
hämärässä, tuossa hiljaisessa rauhallisessa hetkessä.

Ääneti olimme silloinkin läsnä tuskin tajuten, toivomatta, kaipaamatta, vain vaiti ollen.
          



 
  
Sinun lähdettyäsi herään. Nousen aamuun, muhkuraiset vuodevaatteet ovat märät.
Ajatukseni risteilevät päässäni, hieman kuin sellaiset juurineen irtirepäistyt viljan korret, jotka ovat yhdessä kasassa, siihen sikin sokin heitettynä. 

Päiväni alkaa hitaasti kangerrellen edetä iltaa kohti.







                                                   Hyvää yötä.  Vierailuistanne kiittäen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti