Paljon on vettä virrannut vantaajoessa ja varsinkin kotikyläni sonnilan joessa sitten viimeisen kirjoittelun.
Koneeni vaan tilttasi ja on ollut jo melkein kuukauden mykkänä. Tällä en voine ladata tuota 60 luvun musikkia josta erityisesti pidän.
Sanoja sensijaan.. ...joista tämä kaikki kirjoitteluni aikoinaan lähti, voin kyllä tekstailla.
Siipä. Joten.
Dannyn vanhaa, 1967 sanoin laulamaa laulua muistellen.
Lasse Mårtenssonin sävellys. Sanat Alvi Vuorinen.
Sua kutsun laululla kaipauksen
joka maan yli kauas rientää.
Sinun muistosi, ystävä lapsuuden
minun murheita raskaita lientää.
Kun lauluni, ...., nyt kuulet sä vaan,
sä kutsua noudata silloin.
Sun syliini sulkea jälleen saan,
kun kutsuni kuulet vain milloin.
Myös sulla kai murheita ollut on,
ehkä kaipauksen tuntenut lienet.
Liekö kirjoissa määrätty kohtalon,
ehkä syömmeni ainiaaks vienet.
Kaunista, lämmintä kevätaamupäivää teille kaikille uskollisille vierailijoilleni toitotellen.
Menen nyt, mutta palaan. (Älkää hätäilkö :*)
Mukavaa kevättä myös Sinulle maksi, tämä on yksi vanhoja lempparilaulujani, Maaritille taisi kyllä olla omistettu mutta harmi kun et voi nyt tuubettaa (sielläkin on kuulemma aika likaista virusten vuoksi)mutta johtuuko lakkoilu nyt viruksesta, koneen iästä vai muistikapasiteetin vähyydestä?
VastaaPoistaSuomen keväässä järvet ja joet,
VastaaPoistasekä koivuissa hiirenkorvat,
mikä oisi enää romanttisempaa?
Kiitos leskiseni ;) (Arana Negra)
VastaaPoistaKyllä tämä oli maaritille omistettu.
Muunsin joitakin sanoja hieman..
Oisko toimivuus päivitysmuutoksien vaikutusta, selainta tai muuta, en tiedä.
Joskus lataantui tosi vaikeasti...
Tuhkimo. Just ne. Keväisen jokivarren viileät rantamat, kivikkoiset kuohut, vaahtoilut, ja veden ääni.
VastaaPoistaMutta toinen ihanteeni. Salskea kanervikkoinen mäntymetsä, maassa lojuvine, pudoinneine neulasineen.
Sen tuoksu, ja ilta tai aamuauringon kultaamat rungot...