maanantai 28. helmikuuta 2011

Ilta musiikkia.

                 

                         Moraali ei oikeastaan ole oppia siitä, miten meidän pitää tehdä
                         itsemme onnelliseksi.
                         Vaan, miten meidän pitää tulla onnellisuuden arvoisiksi.
                                                                                   - Immanuel Kant -   

                         Ken ei osaa olla palvelija, hänen ei pidä sallia olla herrakaan.
                         Joka ei osaa iloita toisten menestyksestä,
                         hänelle ovat yhteiselämän intressit vieraita.
                         Hänen käsiinsä ei pidä uskoa yhteistä asiaa.
                                                                                    - Anton Tsehov -

                         Minulla ei ole mitään muuta tietä. Minun on mentävä suoraan
                         kohti sitä voimaa, joka kutsuu.
                         Sen rakkauden luo, jota en näe;
                         Jos alan katsoa ympärilleni, vajoan heti.
                                                               - Saima Harmaja -
                        

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Matkan varrelta...

Tai, sanoisko paremminkin sen taipaleelta, hieman myös sen kuljetuilta sivupoluilta.
 ..elämän aitoutta kuitenkin.  - Edelleen!

Sua ikävä mun on, mitä sille tehdä voi, tämä tuskan suuri tunne sydän parkaa vartioi... 

Olen kulkenut mä tiellä jossa kaikki unohtuu, sieltä puuttuu romantiikka, sieltä puuttuu yö ja kuu..

Haluan tuntea uudestaan, ne ihanat illat, ne ihanat illat, haluan tuntea uudestaan ne sumujen sillat, ne sumujen sillat, ne sumujen sillat... 

                   
  
Elämän aitoutta kuitenkin, yhtä kaikki. Ilma ennakkosuunnittelua, tahi monimutkaisia
sukumoninimiyhdistelmiä, joilla siis valitettavasti en, eräistä poiketen, voine ylpeillä.

Alemmuuden tunnetta tuottaa myös lasteni omaelämä,  jonka takia he eivät mitenkään ole osallistuneet omien toteutumattomien haaveideni toteuttamiseen heidän kauttaan.
Voi hyväsyväharmitus sentään ja kaikki vain tuon vapaakasvatuksen puutteen takia, jotka heiltä puuttui kokonaan. Millainen äiti mun lapsillani olikaan!  
(Kerron kyllä tästä terapeutille, jahka binboilemattoman löydän, on tää niin vakavaa)


                        Alkuhuumaa, ensituntuma, tutustuminen, yhteiset askeleet.                   

                 

                       Elämän nautinnollista puolta nuoruuden parhailta miehuus ajoilta.

                 


           Seesteisempää varttuneisuutta, elämän tilitystä, sen suomine muistoineen.

                 


                      Viimein, odotettu lopullinen, haaveiden ja toiveiden täyttymys.
                

                  Lopulta. Tuskan helpotuttua, samalla kuitenkin, elämän eräs totuus.
                  Ei tuhlaannu edes kahta minuuttia, ja siinäkin on jo puheet mukana.

                

               Varhaisessa nuoruudessa seisotaan aina tulevan elämän edessä.
               Olemme kuin lapsena näyttämöllä esiripun edessä sen noustessa.   
              Odotuksemme ovat suuret, ihmeelliset, ilon, jännityksen siivittämät. 
                  Jännitämme toivomme ja odotamme mitä ihmeellistä on tuleva.
        Se, juuri se, on onnemme, ettemme tiedä mitä todella on vastaamme tuleva.

lauantai 26. helmikuuta 2011

Erään tanssi-illan muistelua.

                 

Olipa kerran, tai toisin sanoen, jälleen kerran, ajassa taakse(-76) palatakseni tanssi-ilta.
Talvi, sopiva pakkaskeli, parafiinilastuilla koristeltu lattia odottelemassa käyttäjiään, (koko; kuin hankasalmen ravintelin viereinen tila) ja höyrykeskuslämmityksen edun suoma ja tuottama, pakkasen kohmettaman suuren hirsirakennuksen, nopeahko lämpötilan nousu.

Eräs humppayhtyistämme, silloisen nuoruutensa kukoistuksen ja nousujohdanteen aiheuttamassa huumassaan, sekä myös eräs suoituimmista silloisen tanssimusiikin kärkiesiintyjistä saapui suomaan musiikkiaan paikalle saapuvalle tanssiyleisölle.

Sen johdosta ajan kultaamiin muistoihin.   Älkää tehkö vääriä päätelmiä.
                        
 

Kun keittiö, siis ravintolan puoli oli saatu avattua, sekä paikalle hipsinyt yhye saanut kahvinsa ja muut lantrinkinsa lavasteen pukuhuoneen puolilämpimään, sekä kyläkunnittain (ilta)vuorossaan olevat järjestysmiehet suvainneet saapua paikalle, kuka vähemmän kuka hieman enemmän maisteissa, toiset jopa selvinkinpäin.

Suht selvinpäin etenkin he, joiden puolisot toimivat keittiö-kahviossa myyntipuuhissa, sekä lipunmyynnin auettua, oli tungeksivan yleisön sisäänpääsy vuoro.

Iltani narikassa oli iltojen itsestään selvyys, työhön kuuluvana, samoin kuin muiden tykötarpeiden, keittiö, vessat, tanssilattia, taukotilat, huolehtiminen. Samoin loppusiivoukset
(Suuremmilla pakkaskeleillä keittössä poltettiin jatkuvasti puuta.)

Samoin työhön kuului huolehtia illan päätteeksi, orkesterin lähdettyä, ravintolan sulkeuduttua, kaikki paikat kuntoon, järjestysmiehistä suurin osa kun alkoi hipsiä kotiin aikaisessa vaiheessa, ennen ja jälkeen puolenyön jo paljon ennen orkesterin viimeistä valssia, ja soittimien kasaamista ja roudaamisen aloitusta.
Tämä aiheutti muutaman kuhnailija-surffailijan jäämisen aina jälkijunaan, poistumisen suhteen, ja usein, heidän kännisten, ulos saaminen saattoi olla hieman työläämpääkin.

Kunhan isoimman tai suuriäänisimmät sai rinnuksista kannettua, tai kiskottua ensiksi, isoin tuli yleensä vasemmassa hieman takana, oikeassa kantoi pari pienempätä,
muu lauma seurasi kesysti yleensä perässä, tosin pikku urputuksellaan.
Mutta menivät!   Pitkät ja hoikat olivat pahempia :)  yleensä nopeita, pudottivat kovaa ja korkealta, samoin pienet vikkelät.  Keskustely yhteys kuitenkin aina säilyi, jälkeenkin.

Tässä touhussa oli aina ja joutui myös toimimaan jatkuvasti vain yksin, muiden häivyttyä kuin tuhnu saharaan. Keittiöhenkilökunta häipyi kaikkein viimeisenä.

                                   
Narikkaan oli sijoitettu talon asiointipuhelin pienen erillisen seinänurkkauksen taakse, joka tarvittaessa oli myös yleisölle avoin pienimuotoinen, maksullinen yleisöpuhelin.

Kuinkas sattuikaan. Soitto soi, Lattia luisti. Kenen mielestä erinomaisesti, kenen hyvin kenen liikaa. Yhtäkaikki, pakkaskelin johdosta kuiva lumi ei sotkenut parafiinilla liukastetun puulattian luistoa, kuten suojakeleillä joskus kävi.

Kaikille ei koskaan voi olla mieliksi, tanssilattian luistonkaan suhteen.
Kenelle se luisti liikaa, kenelle liian vähän, joillekin jopa sopivasti, juuri heille jotka sanoivat ettei lattia liukas pidä ollakaan. Valittajat olivat etupäässä naisia

Ensimmäisen pidemmän tauon aikana soittotarvetta tuli, ja paikalle ilmaantui yhtyeen rumpali tarvettaan julkituoden. Avasin portin, päästin kaverin puhelimeen.

Kohtapa ilmestyi tuo eräs silloisten(kin) yhtyeiden lähes vakiokalustuksiin kuuluva seura-ihailijamukavuus. Pällistelin hetken pakkelointejaan, ripsien räpsytystä, katselin kerroksen peittovahvuutta, tuon näppyläisen ihokerroksen pinnalla, pinkinpuoleista lipstikkiä, sinertävää luomiväriä. En pitänyt näkemästäni maisemasta pätkääkään. 

Peijakas sentään. Mikä pyydys. Pikkuinen peräprutku, jos nyt ei mikään muotoutunut Johnsson saati Evindure, niin pikkuinen Yamaha ainakin, seuraten perässään kuin hai laivan vanavedessä.

Päästin kaverin puhelimeen, hällä kun se soiton tarve tuntui olevan, ja hetken seliseliä kuunneltuani myös hänen kylkiäisensä, selitykset tuon soiton tarpeellisuudesta. Hetken kuluttua tuli toinen soittajapoika, kohta kolmas, samaan puheluun osallistumaan.

Seurasin myös kustannuspuolen ja kaveri maksoi kolikkorasiaan sopivalla kolikolla.
Soittamisessa tuntui asiaa piisanneen, joten mietin tuota soiton aikaa vienyttä osuutta.

Väkimäärä lisääntyi pikkuhiljaa, joskin täystupaisuus vielä odotutti itseään. Uuden tauon tullessa, soittohalukkuus ilmeni uudestaan ja pariskunta ilmaantui soittamaan.
Ajattelin mielessäni, hemskutti teidän kanssa, menkäähän sinne sitten.

Taas. Lisävoimaa pyrki paikalle. Eväsin sen tältäosin. Tyytymättömyyden mutinaa alkoi ilmaantua. Lopetin sen tylysti.
Aika kului. Puhelin vapautui. Mielenkiintoista ajattelin. Jälleen kovin pitkä soitto-aika. Minkähänlaiseen verkkoryhmään.

Soittaminen tuli tehtyä mutta nyt tuli tuo pikkumaksu ongelmaksi, hänen ilmoittaessa
että se saa kuulua esityksen hintaan. Ok. ajattelin. Menkäähän siitä. Kunhan häivytte.

Kuinkas ollakkaan, rumpalille tuli kolmas soitamisen tarve. Päästin pariskunnan peremmälle. Yleisöstä loputkin alkoivat saapua paikalle, väkeä riitti palveltavaksi asti.

Kesken kaiken jotain rysähti. Kolikkokippo räsähti lattialle, pennosten kieriessä pitkin nurkkia, setelit leijailivat ilmassa ja lattialla, tilausvihko telineineen, puhelinluttelo, näyttivät jääneen nuorenparin jalkoihin seinälle nostetun voimisteluasennon ansiosta. Yllätin, sanoisko, housut kintuissa.

Kerroin asiani. Nostin palikkapäristelijän kauluksesta ja persemyksestä tuolle 130 cm tiskille ja tipautin seisoville jaloilleen, yleisön hämmästellessä äkillistä ilmestymistään.

Perämoottorin pärinä takanani yltyi. Nostin tytsynkin yksin tein tiskin ylitse, ilmoittaen näkökantani jonka mukaan tämä, suljettu alue ei ole tarkoitettu julkiseksi kutupaikaksi, jonka voi näinollen hoitaa muualla, mikäli akuutimpaa kutinatarvetta edelleen ilmenee.
(sivullisen toimesta tapahtuvaa askareen keskeyttävää toimenpidettä ei saa tehdä!)

Hetken kuluttua hiljaisuus ja koko soittopaletti saapasteli n.15 min. aikalisälle tiskin eteen. Muutama järkkäri seurasi uteliiaana piirin ulkokehällä tapahtumia. Yleisö heidän takanaan, sekä salin ovelta ja parven rappusilta.

Ilmoitin käytökseni syyt, perusteet ja vaikuttimet kysyjille sekä lisäksi toivomukseni, että ko. hommat voitaasiin hoitaa, akuutista tarpeesta huolimatta, jatkossakin muualla kuin hoidossani olevassa narikassa, joka on jonkunlainen intimiteetti alue, yleisön säilystystarpeet huomioon ottaen.

Eniten äänessä tuntui olevan solisti. Asia näytti olevan hyvinkin arvovaltainen tapahtuma, ja hän myös ilmoitti soiton siltä illalta loppuvan toimintani johdosta.

Kerroin tilanteen johdosta etten sopimuksistanne  tiedä, yleisö on maksanut, sekä on oikeutettu saamaan täyden illan maksamastaan. Kerroin, valittaa saa ja voi vaikkapa kekkoselle, mutta tämän asian kanssa on näin jatkossakin.

Rumapalin kanssa sovimme asiat, pahoitellen tilanteen kehkeytymistä sekä päätymistä tuohon kolinaan, nauraen tapahtumalle, tilanteen komiikasta nauttien, mutta solistin kanssa jämä, korjaantumaton, sekä jälkijäkitys jäivät nykypäivään asti. 

Lieneekö aika tuonnut liennytystä asiaan.  
Muistot kultaavat kuitenkin nuokin kuluneet vuosikymmenet.

Kun seuraavat kymmen on kulunut näille vaiheilleen. Missä kertomuksessa me olemmekaan silloin.

torstai 24. helmikuuta 2011

Luminatinata. :) kaikille.

                 
                      
                     Mullaku eijoo edes lumikasaa, koska en pidä niistä tilaa vievinä.
                     Mut onhan mulla eräs kuva, eräältä pätkältä.

                                                                                                            

                     Olipa kerran aika jolloin tuli kymmenessä päivässä tehtyä
                     lumitöitä, laskutettavia työtynteja 145 h. 
                     Jotka koostuivat useista
                     erinäisistä päivittäis (vrk) starteista.
                     Aattelin, oonsitä hommia tehny ennenkin kuin täs käpykyläs 
                     Jätkät vaan luulee..  ..ajattakaa mitäs lystäätte..
                     Lumen tulo vaan loppui kesken..


                  

Tule hiljaa!

                    
                     

                    

                    

                                                    Minä tahtoisin sinulle tuoda
                                                        sylin kukkia täytehen.
                                                   Minä tahtoisin onnesi luoda
                                                      niin kauniin puhtoisen.

                                                    Vaan mistä mä kukkia saisin,
                                                      kun halla ne kuolohon vei?
                                                  Kuinka voisin ma onnesi luoda,
                                                        kun itsekin onnetta jäin.

                                                Vaan toivoa kuitenkin tahdon,
                                                   et tielläin mun ruusuja ois,
                                                   ja Korkein, mi kaikki johtaa
                                                   sinun onnesi täydeksi lois.
                                                                   - Aleksis Kivi -
                                                Sua mietin talven myrskyissä,
                                                          kun lumi tuiskuilee.
                                                  Sua mietin kesän helteissä,
                                                             kun leivo laulelee.
                                                            Sua mietin aamuin,
                                                               Sua mietin illoin.
                                             Oi milloin, (illoinko) mietit sä minua?
                                                                         - Mukaeltu -

Hiekkalaatikkolla. Osa 8.

                    

                   Koittakaa kestää

Ohessa turhaakin turinaa maarakennuskonepuolelta joka monelle lienee oudompaa juttua. Tätä asiaa, jota julkituon, on vaikeahko selitellä alaa tuntemattomille ihmisille.
Pidetään usein itsestään selvyytenä, yleisimmin ottaen sitä, että on isohko tyhmä lelu jossa toinen, hieman monotoninen palikka, istuu totisena yksitoikkoista työtä tehden.

Näin on etenkin silloin, mikäli kone on iso 35-65 tn kokoluokassa, joilla työskennellään
pääasiallisesti vain jakuvassa kuormaus ja lastaustöissä, joissa maata liikutellaan paikasta toiseen suurina massamäärinä, mahdollisimman tehokkaasti, maximoituina työtehona.

Kuitenkin viimeisen 17 vuoden aikan suomessakin on tajuttu sekä yleisesti käyttöön hyväksytty, tilaajan sekä vastaanottajatahon, kuin myös ns. oman porukan sekä sen työnjohdon toimesta minikaivinkoneet työmaille.

Näiden mini 1.2 - 7 tn ja midi 7-12 tn kokoluokan kaivuu koneiden käyttö, perusteena tilantarpeen vähäisyys sekä hyväksytty myös näiden suhteessa parempi tehokkuus
samaan työhön aiemmin käytttyihin isohkoihin 12-25 tn koneisiin nähden.
(Toki pienempiäkin koneita, 400 kg - 1100 kg löytyy, ja nämä on aikuisille tarkoitettuja)

Kun tälläinen <7 tn kone varustetaan Rototilt-varustuksella joka saltii portaattoman kauhanasennon, sen jokasuuntaan pyörittämisen, kallistumisen, kiitos ruotsalaisten keksinnön, koneista saadaan maksimihyöty esiin. Toki vastaava varuste, kuten myös ns. kallistuva kiinnike on alkuaan isojen koneiden kehityksen mukana tullutta perua.

Euroopassa sekä missään muualla kuin pohjoismaissa, kyseinen keksintö alkaa vasta nyt olla ymmärretty ja hyväksytty, sekä ideana läpimenevä ja tunnustettu etuisuus.
(Muualla kuin pohjoismaissa, lue Ruotsi - Suomi, tehdyt kauhat ovat vain kaivuu- tai tasoitus tarkoitukseen tehtyjä. Niillä voi siis tehdä vain jompaa kumpaa, ei molempia.)

Kun tälläistä keveähköä yhdistelmää käytetään tie- tai katualueiden, asfalttipohjien, piha-alueiden, kiveysten, nurmialueiden muotoiluissa, sekä kaivuu- ja täyttötöissä sekä rakennuksilla, se on parhaimmillaan  juuri näissä, tämänkaltaisissa palveluissa.

Koneen ja kuljettajana toimivan yhdistelmän yhteistyötä voi aina parhaimmillaan verrata vaikkapa kilpa-paritansiin. Toinen ohjaa, toisen myötäillessä saumattomasti
sanattomana käden jatkeena tapahtuvaa liikettä, ilmavasti, kevyesti, yhtä varmasti, kuin pitävä korkokengän askellus. Liikkeisiin voidaan luottaa.

Se on nautittavaa katseltavaa, ja ennen kaikkea nautittavaa se on ohjaamossa olijalle. Kun lämpöä on kehittynyt kunnolla työrytmiin, päästään aina saumattomaan, yhteiseen riemukkaaseen liikeeseen kuuluvaan rytmiin, toinen toisensa ajoituksen heti ennakolta aavistaen.

Koneen tottelevuus, kämmenkuppiin sopivalla käyttövivulla, sen pyörityksellä, sormien peukalo-nimetön-pikkurilli ote, jossa etu- ja keskisormi jäävät ko, käyttövivun lisänappien hallintaan joilla käyttö-ohjaillaan, proportionaalisesti, sujuvia lisälaitteiden toimia. Lisäksi on jalkapolkimet liikutteluun ja joidenkin lisävarusteiden toimintaan.

Kun joskus paikalle laahustaa etenkin nuori innokas minähän hallitten mies, tai vanha kehäraakki, siis ns. ammattimies joka on näitä kuskin hommia tehnyt jo talvisodasta asti, töitä tekemään ja työhön ottaja sanoo hänelle, näytäs kuinka saat homman käymään, kuinka sujuu ammattimieheltä (selittäjät vielä erikseen).

Yllätyksenä saattaa tulla ja erittäin usein tulee; Tuolla tolvanalla ei oo aavistustakaan  mitä, saati kuinka pitäisi työtä tehdä, kun hän kuljettajan paikalla hytissä istuu. 

Silmä erottaa heti. Tuo osaamisen taso ja koneen käsittelykyky paljastuu lähes heti, kunhan ensitottumus outoon koneeseen on tapahtunut.
Parempi on passittaa aina tälläinen, yleensä vielä hyvin itsevarmasti sekä rehvakkaasti esiintyvä, käyttäytyvä työnhakija, matkoihinsa. 

Nämä kaikki,  liikkeiden aloitukset ja koneella liikehdintä, sen liikkuttelu, ovat niitä jotka heti, puhumattomana käytännön kielenä juoruavat lahjomattomasti sen, kuinka paljon ja mikälainen kuski olisi tässä saatavilla.

Sen jälkeen kun kertoo ettei suhdetta synny, alkaa selitysten tulva. Tulee turhautuneisuus. Kuinka hän osaa ajaa vain sitä, kuinka vain tätä merkkiä jne. myös muita syitä tulee
kuten tehtävien töiden kelpaamattomuus hänelle, samoin työnantajan kohdalla, konemerkkien osalta, sekä työmaiden, siis työympäristöjen.

Kunnolliset, tunnolliset kuljettajat on aina olleet hakusassa, muitakin ottajia kun heille yleensä on ollut tarjolla.
Mutta asiattomuudesta toiseen. Alempana mielialuettani, kuten moottori-lentokoneet, panssarivaunut sekä aseet. Nämä pääosin kehityksensä alku-ajoilta, ww-2 ajalta.



Ohessa alempana sveitsiläisen Ernest Menzi tuote, tyypillisessä työympäristössään.
Mallit muuttuu ja kehittyy. Näkyy olevan itävaltalaisen Neusson kone-valmistajan hytillä varustettuna.
Tuote on lähes samassa mallissaan kun se on ollut jo markkinoille tulostaan asti, n. 50v.
Kone on erikoisvalmisteinen, ja videoilla tyypillisimmissä, sille takoitetuissa töissään.

Taitaa nykyisin jopa kuulua siihen Neusson konserniin osana, kuten mm. Kramer, Gehl  (AvantCat, Mustang kuuluvat Gehl yhtymään ja Avant, kokoalansa laadukkain tuote, markkinajohtaja, Ylöjärvi Suomi, markkinoitu n.15v Gehlin tuotteena) sekä Mecalac.

Neusson on mini ja midi koneiden aatelia, kolmas - neljäs tilalla mielestäni. Siinä on eniten erikoismalleja kuten kallistuva ohjaamo, joka sallii kuljettajan istuimen työasennon vaakasuoraksi, tiettyyn kaltevuustasoon asti. Rinteissä työskentelyä varten tehtynä.

Näiden tavallisten minikaivurien esi-isänä pidetään japanilaista Takeuchi konetta.
Valmistajia on nykyisin monia, lähes jokaisella tehtaalla on oma merkkinsä. Tuotteissa on kuitenkin eroja.  Näiden koneiden paremmuus, siis tehokkuus, muodostuu aina, samoin kuten isommissa koneissakin seuraavista seikoista.

Käsiteltävyys, huollettavuus (myös tankattavuus koska kaikkissa ei ole imupumppua) käyttömukavuus (hytti) ohjaamonäkyvyys, käteensopivuus, tasapainoisuus lastatessa sekä etenkin pyörähtäessä, kuormansietokyky eri ylettyvyyksillä.

Parhaimmat mallit ovat euroopassa tulleet ranskan Mecalac (mec a lac = tehdas järvellä!) tehtaalta, joka on entinen prevets? pignon tehdas. Käytön on miellyttäväksi tehnyt rexrothin venttiilipöytä, työhydrauliikka, koneen käyttövivut, sekä myös ns. hydraulinen esiohjaus, joka oli silloin aikoinaan uutta minikoneissa, sekä myös kuorman tunteva, Load Sensor (LS) järjestelmä, kaatumisen, siis kippaamisen ehkäisemiseksi.

Koneen tuotemerkki oli Pel-Job mallistosta 1.2 tn - 7 tn kokonaispainoon asti. Paras oli
3,5 tn koneen tehosuhde. Litratuotto hydrauliikasta 135 ltr / min, sekä työpaine 230 bar.
Litra on aina yhtä kuin nopeus, paine yhtä kuin vipuvarsi, johon (kaivuuvoimiin) tietysti vaikutta myös murtokulmien suhde, nosto ja kaivuuvarsien sylinterien kiinnitys kohdissa, joilla ne on puomeihin kiinnitetty.

Seuraava hyvä merkki rexrothilla edelleen, syntyi Yanmar kaivuríen malliston muuttuessa nykyaikaisemmaksi ja yhdyttyä sveitsiläiseen konserniin, Ammaniin.

Syntyi konemallisto joiden nopeus ja teho ovat samaa luokkaa kuin Pel-Job viimeiset mallit.  Molemmat ranskassa valmistetut tuotteet hallitsevat suvereenisesti tehoillaan, käsiteltävyydellään markkinoiden kärjessä.  Tosin Pel-Job on nykyisin Samsung konsernin valmistama kone, eurooppalaisin komponentein.

Neussonin kanssa tasavertaisena kilpailevana parina, sitä ehkä hieman nopeampana, on markkinoilla alkuperäinen Takeuchi minikaivuri, joka on tasaisesti säilyttänyt asemansa vieläkin, nämä kisaavat keskenään kolmas- neljäs- sijoituksesta. Nämä ovat hieman jäyhempi-liikkeisiä kuin nuo kaksi edellistä tuotetta.

Uusi syntymä koettiin, kun ruotsalainen Volvo (ex Åkerman kaivurit) rakennuskoneet osti Pel-Job tuotteet, sekä pian senjälkeen Samsung-kaivinkoneet kaiken  tuotannon, pärjätäkseen tasavertaisena muille, amerikan mantereiden kilpailuissa, päästyään jo tätä ennen yhdistymään Michigan(Clark)-Euclid yhtiöiden kanssa maailman laajuiseksi VME yhtymäksi.

Tänäpäivänä tuo mainio Pel-Job kone tulee samsungin tehtaalta, ja etenkin 58-ECR on
engonin tiltillä ja RF kauhoilla varustettuna vieläkin kaikkein tehokkain, herkin, nopein sekä mielyttävin volvon hyttinsä ansiosta kuin yksikään toinen mini-midi-koneista.
Tämä alkuperäisillä rexrothin kopiokahvoilla varustettuina eikä engonin jälkiasennus palikoilla jotka ovat ergonomisesti oikein muotoiltuja.

Tietysti kyse on myös henkilökohtaisita mieltymyksistä, mutta teknisiä paremmuuksia  siis koneiden erilaisia, rakenteellisia tosiasioita ei voi kyetä muuksi muuttamaan.

Näiden mini ja midi koneiden käytön tehokkuus perustuu kompactiin kokoon, ketteryyteen, nopeuteen sekä käsiteltävyyteen. Vasta viimeiset 15 vuotta suomalainen rakennusliiketoiminta siis työnjohto ja urakan antajataho on hyväksynyt tämän kokoluokan koneet täysimittaisina koneina työmailleen, pelkäämättä naurunalaiseksi tulemistaan.

Näissä, kuten muissakin kaikissa koneissa, avainasemassa on tietenkin kuljettaja. Toinen merkittävin tekijä on koneen kauhan malli, kuten isommissakin koneissa. Kauhan leikkaavuus, ottavuus, tyhjentyminen, keveys, sekä kestävyys tärkeimpinä.



                   


                   

                   

                   

                     Kaivellaan taas, hieman tuonnempana.

tiistai 22. helmikuuta 2011

Uudelleen

                         

                                                            Hyvää yötä.

Kuutamoillan mietettä.

                   

                                
                                                                            
                                                                       
                                                                   Mitä on rakkaus?

                                                      Sehän on aivan yksinkertaistaista!
                                            Rakkautta on kaikki, mikä korottaa, laajentaa,
                                            rikastuttaa elämäämme kaikkiin korkeuksiin,
                                            sekä myös syvyyksiin päin.
                    
                                            Rakkaus on yhtä ongelmaton kuin kulkuneuvo.
                                       Ongelmia tuottavat vain kuljettaja, matkustajat, ja tiet.
                                                                                - Franz Kafka -

Ainoastaan rakkaus vapauttaa maailmassa, koska se elävöittää sielun niin, etteivät sitä
ihmiskunnan lait, asetukset, eivätkä luonnonilmiöt, tai toiset ihmiset voi sitä muuttaa.

                   

maanantai 21. helmikuuta 2011

Panssarit # 1. - tietoutta asiasta kiinnostuneille...

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Walter Cristie alkoi kehittää ja kokeilla yksityisesti panssarivaunun valmistusta yhdysvalloissa.


Christien rooli on merkittävä koko maailman panssarivaunujen tuotantoa ajatellen.
Ilman christien kehittämää jousitusta, vaunun muotoilua ja vaunun tehokasta moottoria ei olisi koskaan syntynyt T-34 tai panzerkamfwagen vaunuja, jotka ottivat käyttöön cristien kehittämän jousituksen tekniikan,  BT-vaunujen kokemuksesta.
Christie valmisti vuosien 1921-1923 aikana myös kolme uivaa panssarivaunua.



Ensimmäinen pyörillä sekä telaketjuilla liikkuva vaunu sai tyyppimerkin valmistumisvuoden mukaan
M 1919, jota pian seurasi toinen, M 1921 malli.

Uusi malli valmistui 1928. Tämä pystyi myös liikkumaan pyörillä sekä telaketjuilla varustettuna.

Tästä 1928 vaunusta valmistui uusi paranneltu malli 1930. Näitä vaunuja valmistettiin yhdeksän (9) kappaletta. Näille Walter Christie antoi niille nimen M 1931. 
                                                                
                                                 
                                                                                                
< 1928 >


Näitä vaunuja valmistettiin vain yhdeksän kappaletta vuotena 1930 ja Walter Cristie antoi niille tyypinimen M1931.  

Alla olevalla videolla näkyy selvästi Walter Christie panssarin ylivoimaiset edut.

            

Yhdysvaltain armeija osti viisi vaunua joista kaksi jalkaväen käyttöön ja kolme ratsuväen käyttöön. 
Jalkaväen vaunun nimeksi tuli Keskiraskas Panssarivaunu T3.
Ratsuväen vaunu sai nimen Taisteluvaunu T1.




Yhdysvaltain armeija tyytyi saamiinsa seitsemään (7) vaunuun ilman minkäänlaista kiinnostusta kehittää niitä jatkossa edelleen.
Puola tilasi kaksi vaunua, mutta maksun puuttumisen takia vanut jäivät yhdysvaltain armeijan käyttöön tyyppimerkillä T3E1. 

Näistä tilatuista vaunuista saadun tiedon turvin puola valmisti ennen WW-II sodan alkamista kahta erilaista Cristien idean mukaista panssarivaunua, jotka saivat tyyppinimet 10TP ja 14TP.  

 









Vuonna 1930 neuvostoliitto osti kaksi Cristie M 1931 vaunua, sekä lisenssivalmistus oikeuden. Nämä vaunut saapuivat neuvostoliittoon vuoden 1931 alussa.
(Tämä lisenssi aloitti  tuhansien BT-2 - BT-7 vaunujen tuotannon, joka jatkui pitkään)
(Vuoden 1940 alussa neuvostoliitto oli kehittänyt BT-7 vaunusta T-34 vaunun) 

Neuvostoliitto osti samalla myös 2000 kpl Liberty Moottoria, joka oli tässä vaunussa.
Tästä moottorista kehitettiin neuvostoliitossa hieman myöhemmin M-5 moottori jota käytettiin mm. monissa lentokoneissa.

Englanti osti 1936 kaksi Christien M 1932 vaunua ja kehitti näistä omat nopeat tyypit.

Nämä cruiser vaunut olivat
Mark III, Mark IV, Covenanter
Crusader, Cromwell
Charioteer ja 1944 Comet.

Pyörillä liikkumistavan
englantilaiset hylkäsivät. 
                                                                   
Walter Christie kehitti vielä lisää muutamia koemalleja 1930-luvulla. 
Mallissa  M 1931 oli neljä suurta telapyörää, joista jokaisessa erillinen kierrejousitus
Telapyörän läpimitta oli 68,6 cm ja telapyörän joustovara 40,65 cm, joka oli suuri.

Moottori oli ensimmäisen maailmansodan lopulla kehitetty lentokoneen moottori, merkki Liberty, 12 sylinterinen nestejäähdytetty V-12 sylinterinen otto (nelitahti).
Moottorin teho 338 hv / 248 kw, joka syntyi kierrosluku 1400 minuutissa.

Tehokkaan moottorin ja hyvän maastossa joustavan ja mukavan ajotavan takaavan jousituksen ansiosta vaunu pystyi telakejuilla varustettuna 43 km/h, sekä pyörillä, ilman teloja, 74 km/h nopeuteen poiketen näiden ansiosta kaikista muista silloin valmistetuista panssarivaunuista.

Vaunun runko kiilamainen, etupanssari viisto, pyörivä tykkitorni, jota ensimmäisenä  käytettiin rankalaisessa Renault FT-17 panssarivaunussa, lyhytpiippuinen tykki oli samanlainen kuin Renault FT-17 vaunun tornissa.
Panssarointi vahvin vain 16 mm, vaunussa oli kolme miestä.

Eräs maailman kuuluisin alansa tuote sai alkunsa malli tyyppi tank 1931 tästä Walther Cristien keksinnöstä, joita neuvostoliitto osti kaksi kappaletta, tuote joka kotimaassa ei USA:n asevoimille kelvannut, muutamia kokeilu kappaleita lukuun ottamatta.

Tämä vaunu tunnettiin pian kaikkialla nimellä T-34, muutamia vuosia myöhemmin.

Walther Cristien kehittämä panssarivaunu, jossa  etenkin sen merkittävin osa jousitus, joka takasi suuren maasto-joustokyvyn, siis liikkumisen esteiden yli tasaisesti tai hyppimättä salliva telasto. Siis pyörien ylös alas liikkuminen, suuri jousto toisistaan riippumatta.

Neuvostoliitto kehitti tuosta Cristien keksinnöstä panssarin, BT 2, 3, 5 ja 7 mallinsa joista myöhemmin edelleen kehitettiin T-32 ja T - 34 sekä viimeinen T - 44 malli sodan 1945 loppupuolella.

Malli BT -1 oli lähes sama kuin Cristien yhdysvaltain armeijalle tarjoama, kelpaamaton versio, pyöriä yksi pari enemmän viimeisimmissä. Rungon malli liki samankaltainen.

Lisäksi neuvostoliitto kehitti 1932 alkaen dieselmoottoria panssareihin, joilla saatiin parempi toiminta varmuus, radio häiriöttömyys. 
Paloherkkyys ja räjähdys alttius väheni huomattavasti. 
1934 sai alkunsa V-2 moottori, joka kehitettiin MWM (man) pikaveneen moottorista.

Moottoriin tehtiin sivulohko ja se oli edistyksellinen myös kannen yläpuolisten nokka-akselien (2kpl lohko) suhteen. Moottorin kannet olivat alumiini valua.
Moottoria käytettiin T-28, BT-7 ja T-34 panssarivaunuissa.
Tällä diesel moottori tyypillä neuvostoliitto sai vuosikymmenien ajan ylivertaisen edun kaikkiin länsimaihin nähden.

Kun moottori lisäksi käännettiin poikittain, joka oli / on alkusysäys kaikille nykyisinkin poikittain asennetuille motoreille, saatiin tarpeellista lisätilaa. (Diesel siksi, kun se kuluttaa vähemmän polttoainetta, eikä se, etenkään, ole syttymisherkkää)

Kun moottori oli käännetty, muutettiin samalla öljy ja jäähdytyspumput moottorin alle saaden vaunun kokonais korkeutta laskettua yli kolmekymmentä senttiä alemmaksi. 
Koneessa oli "suoratoimiset" yläpuoliset nokka-akselit, 2 kpl kumpikin lohko.
Se oli teknisesti edistyksellinen.

Näistä NL kokeiluista sai alkunsa myös saksalaisten panssarien kehitys, samalla hyvällä jousituksella, jonka vasta paljon paljon myöhemmin, muut länsimaat ottivat käyttöön. Koelaitosta käytettiin vuosien 1926 - 1933 aikana, sen sijaintipaikka oli Kazan Neuvostoliitossa, ja sitä kutsuttiin Panzertruppenschule Kama. 

Saksa ei saanut omalla maa perällään kehittää tuohon aikaan mitää sotakoneita, ei lentokoneita tai muita, WW-I sopimusten rajoittamien perusteiden takia, joten saksa kehitti kaikessa hiljaisuudessa passarivoimia ja lentokoineita neuvostoliiton alueella heidän luvallaan ja osin yhteistyössä heidän kanssaan.

Tämä moottorin sijoitus ja rakenneratkaisu palveli ja palvelee edelleenkin luotettavasti monissa käytössä olevissa versioissa lähes samankaltaisena.

Nimi tank tulee englannin kielen sanasta, joka alkuaan oli hieman vitsaileva.

Uni. Suorasta tiestä.

                         

                 
                                               

                                                Minulla ei ole mitään muuta tietä.
                                                Minun täytyy mennä suoraan
                                                sitä voimaa kohti, joka kutsuu,
                                                sen rakkauden luo, jota en näe;
                                                jos alan katsoa ympärilleni,
                                                vajoan heti .



                                                Kun sinivuokot untuvaisin lehdin
                                                sulavan hangen alta nosti pään
                                                ma keltaperhpn tiellä nähdä ehdin,
                                                ja päivä paistoi siipeen heleään,
                                                - se sydämeni on, ma virkoin sulle,
                                                kun vangitsit sen kätees lämpimään.   
                                                                                           - Saima Harmaja - 



                                Sa toivoit, että illan kuu
                                sa voisit impeni olla
                                Ja katsella, kuink' uneksuu
                                Maailma kuutamolla.
                                                - Oskar Uotila -


                                                                      
                                                                        "Näin unta kesästä kerran":
                                                                          Vei purtemme hiljalleen...
                                                                          Joen pintaa palmujen alla
                                                                          yhä tropiikin syvyyteen...
                                                                                      - Joel Lehtonen -
        
           
                  
 (Ps. Elekeepä nyt, työ häthättäiset suotta hötkyilkö.)                                                               

perjantai 18. helmikuuta 2011

Taidetta ja Hiekkaa.

   

                       

Hienoa ja täydellistä on Ksenia tytön kädentuntuma / hallinta ja etenkin tuo pelisilmä.
Saumatonta, täydellistä käden hallintaa, sekä lopputuloksen ennakko näkemistä.

Mutta suurin tekijä on tuo hiekan rakenne, sen saumaton pölymäinen juoksevuus.
Mutta kaikesta tästä huolimatta. Artisti on artisti, joka kaikenlisäksi tykkää esiintyä ihan ilosta ja katsomisnautinnon tuottamisesta muille ihmisille. Näin pitää esiintyjällä olla.

Muissa esityksissä hiekka on valitettavasti hieman erilaista koostumukseltaan, 
raekooltaan, kapillaarisilta ominaisuuksiltaan, kohteissa joihin sitä usein käytetään.

Meillä on erlaisia luonnon tuottamia väri-yhdisteitä, maa-aineissa ja koristekivissä.
Koristekivet sanalla tarkoitetaan rakennusmateriaaleina käytettäviä yl. luonnonkiviä.

Kuitenkin verrattuna esim. Yhdysvaltoihin jossa valikoimaa löytyy luonnonkiven värin osalta 27 erilaista luonnonväriä, joita vapaasti myyntimarkkinoilla olevista esiintyy, valikoimamme on huomattavan suppeampi. Kalliolouhoksilla taas erilaisia värejä löytyy kohtalaisesti, joskin musta graniitti alkanut olla (jo hetken) hieman hakusessa.

Tällä kosteammalla, karkeammalla hiekkamateriaalilla leikittäessä, sitä muotoiltaessa, käsiteltäessä, parasta on sen kanssa ulkoilmassa askartelu.
Tuntea maa-ainesten tuoksu, nähdä syntyvät käden jäljet toteutettuna. Siinä kait ehkä se oleellisin.

Ohessa rytmitesti Arriuksen laivalta. Nimitys löytyy myös Lew Wallacen teoksesta.  

    

 Täyskuutamoista yötä toivottaen.




Iltanuotio - Lauluja.

                   
                
                                              Humppa - Foxi

Tämä taitaa olla ensimmäinen suomalainen kansainvälisyyteen levinnyt laulumme.
Laulu tehtiin norjassa pidettäviin, kansainvälisen partiolaisten kokoontuminen
tapahtumaan,  jossa sen ensi esitys suuremmalle yleisöjoukolle tapahtui.
                                                        Valssi iltanuotiolla - Alkuperäinen 

Onhan niitä muutama muukin, kuten Karjalan kunnailla, joka eräässä italialaisessa filmissä soi niin tutun omaisesti. Näiden lisäksi tuo meille tuttu, täällä hyvin suosittu Delta Rhytm Boys, joka tuli meille ruotsinkeikaltaan esiintymään linnanmäelle, josta ansiosta kiitos, Lasse Mortenson.  
Levyttivät mm: Isoisän olkihattuTula tullalaa, villiruusu  ja monia muita suosikkeja. Heistä kaksi jäi ja viihtyi täällä kauemminkin joista toinen elämänsä loppuun asti.

Nyt laulun sanoin. Sanat nuotiolaulun, vanhan, liikkuu mielessäin, kun nuotiolla istun kahvipannu seuranain... Tosin, seurassani on tälläkertaa muitakin. 
Paras ehdottomasti heistä. Porukan nuorin.
Hänessä, heti tuikahtavat, ilmeikkäät, tenhoavan lumoavat silmät. 

Suurta herkkua on tulossa odottaville vieraille. 
Grillimakkaraa, ja muuta tuhdimpaa lisuketta. 
Lisähöystönä kirkasta, kylmää huuhdejuomaa. 
Hieman tummempaakin toki.
Nuoremmille on omat juomat.

Pakkasta ulkona parikymmentä astetta, ja kodassa on kuuma, liian lämmin.  Takorautaisen keittopaikan ympärillä piisaa kuhinaa, 
seiniä kiertävillä raheilla tunnelmaa.
Hieman nuoremmat, notkeajalkaisimmat pyörii siinä välissä. 

Musiikki alkaa kuin itsekseen..
Tänne polkumme johtaa, luokse iltanuotion.
Sadun piirin ken kohtaa, tuntee metsän kaipion.
Tuli räiskyy nuotiossa, savu hiljaa leijailee,
ja nyt illan tummuessa, metsä meille kuiskailee.

Hämy hiipii ja saapuu, taikahetki leiri yön,
sävel kiirii ja kaikuu, taakse jylhän korpivyön.
Tuli räiskyy nuotiossa, savu  hiljaa leijailee,
ja nyt illan tummuessa, metsä vielä kuiskailee.

Hetki kauneinkin päättyy, tuli sammuu hiipuu pois,
retki nuoruuden säilyy, kuin se unta ollut ois.
Tuli hiipuu nuotiossa, savu vielä leijailee,
yhä illlan tummuessa, metsä vielä kuiskailee.  
- Iltanuotiolla -

---------------------------------------------------------

Meil on metsässä nuotiopiiri, 
jossa kuusten kuiske soi,
kipunat kohti tähtiä kiirii, 
lähipuutkin punervoi.
me muistain sankariaikaa, 
sadun tenhoon tunnemme taikaa,
kun laulumme yön yli kiirii,
ja kun hongat huminoi.

Tuli leiskuen nuolevi puuta, 
hämy verhoo metsän maan,
jutut kuulemme, huudot ei muuta, 
sydän syttyvi tuntemaan
Ja me muistain sankari aikaa, 
sadun tenhoon tunnemme taikaa,
kun laulumme yön yli kiirii, 
ja vain hongat huminoi.

Ja kun himmenee hiipuva hiilos, 
ja lankee lauha yö,
viime laulussa harras soi kiitos, 
pyhän yrjön kutsuu työ.
Ja me muistain sankari aikaa,
sadun tenhoon tunnemme taikaa,
kun laulumme yön yli kiirii, 
ja vain hongat huminoi.                                              
-Puolalainen nuotiolaulu-
......................................................
Tää ystävyys ei raukene, vaan kestää ainiaan,
on suuri silloin riemumme, kun jälleen kohdataan.  
-Auld lang syne-
...................................................
Lökkeöhty köik kes vaatama. 
Önnelik head ööd.

                                                                                                                    
----------------------------------------------


                 

IN SERVICE !  

Olen lisännyt tähän pari kolme leirituli aihe videota teille katsojille. 
Jostakin syystä tämä on eniten ja hyvin paljon seurattu ploki, siitä Teille kiitos.


Lisään tähän vielä muistoja takkatulen ääreltä.

Kiitos uskolliset seuraajat.   Kiitos runsaista vierailuista.   Olkaa hyvä.