Ilta-aatosta.

                     
            

                   

Sinua varten.             

Aamuherätyksen jälkeen telkkarin avaus, varhaisuutiset, ankkurina Tuulia Thynell.
Ja mikä aamunsää koittikaan. Viileän tyyni, hillitty-hallittu Seija Paasonen.  

Hyväthyssykät!  Kyllä on maagisen matala, miellyttävä, tuo Tuulian ääni.  Ei ihan niin kohtalokas kuin Tiluksen, mutta luonnollisempana, mielestäni, parempi.

Mutta yx suosikki tallenne, sarja Paavo ja Raili. Varsinkin vilppaan roolihahmo, jonka luonnollisuus on hitsin hyvä. Siinä eräs, jonka kanssa live-elämä ei tulis pitkäksi.

Mikä siinä onkaan kun aina tuo (hyvän/pahan) taistelu pojasta, varsinkin ainoasta, on
vaikea luopua. Luovuttaa toiselle. Mulla on ainakin kotikylän kokemuksina tyttöjen
vapaampi liikkuminen, kuin meidän muutaman pojanvilpertin. Oltiinkohan liian villejä
tuolloin rippikoulu-iän kahden puolen.  Tosin myöhäiskontrolliakin tuntui esiintyvän.

Tosiasiahan on kuitenkin se että tytöt ovat meitä miespuolisia hetken henkisesti n. 10v edellä, aikuisempia, aina tuonne 30+ vuosiin asti. Mies kun alkaa saavuttaa henkisen
kypsyytensä vasta 25 vuoden jälkeen, hivuttautuen seuraavan vuosikymmenen aikana samalle tasolle, ja myös ohitse, vanhan, biologisen kellorakenteen ansiosta.

Mikähän se on tilanne tämän, nykypäivän kohdalla, luultavasti hieman toisenlainen.

Hassuinta on, kun nykyisin on vain omakontrolli, tuntuu senkin kanssa joskus olevan
hieman ristikkäisiä vaikeuksia. Vai onko se vain pitkän yksinelon tuomaa oletusta.

Kuitenkin, elo ilman vuorovaikutteisuutta, vaikkapa kontrollia on joskus pitkähköä
vaikkakaan ei tylsää tai yksinäistä.