sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Isänpäivänä





                     
Näin isän, isänpäivän, isoisän, tällaisina muistopäivän mietteinäni tulee tietoiseksi usko, tieto, meitä isiä yhä rakastetaan.
                     
On kivaa saada huomiota, soittoja, halauksia, lämmintä tunnetta lähellä olemista, vaikka juuri tällä hetkellä kukaan lapsistani ei läsnä ole, ei myös kukaan lapsenlapsistani. 
Mutta kyllä ylivoimainen on hali. Kunnon rutistus nyt jo aikuisilta keski-ikäisiltä lapsiltani.

                     
Kuinka hienoa on tuntea, pienen juuri syntyneen lapsen tuoksu, nenän tuhina, taikka kuulla mielihyvä äännähtelyt, tuon pikkuisen saadessa ja löytäessään tavoitteensa, tämän alkaessa ruokailla. Mukava on kulkea käsi kädessä taluttaen, molemmin puolisesti ja työntää samalla edellään vaunuja joissa nuoremmat istuvat.

Mikä voisi ollakaa mukavampaa, kuin itse pienenä olla kiikku tuolissa isänsä polvella. Painaa poski karkean jäykän partahaiventen täyttämään poskeen. 
Olla turvallisessa halauksessa, toisen käden silittäessä tukkaa. 
Nukahtaa tuohon autuuteen.

Isää rakastetaan siitä huolimatta, vaikka emme ehkä aina sitä olisikaan tuossa roolissa olleet, saati tuota rakkautta edes aina ansainneet. Kuitenkin meistä monen, varsinkin vanhemman ikäluokkien edustajien on, työstä hieman riippuen, ollut valittava aina se ensisijaisuus elämässä. 

Se vanha alkukantainen ihmisen tarve. Elannon hankinta, sen turvaaminen ensisijaisesti.  Lisäksi meidän miespuolisten eroavaisuus naispuolisiin on myös samaa vanhaa ikiaikaista perua, joka vieläkin meihin osaltaan vaikuttaa.

Ensisijaisesti, kun olemme vaki-parisuhteessa, siis avioissakin, meidän ensisijainen kiintymyksemme kohde on useimmiten tuo kaikkein tärkein. 
Puolisomme, joka meille myös nuo lapset antaa.
Vaikka lapset ovat meille tärkeitä, meidän miesten ensisijaisuus on aina ollut puoliso, koska lapset syntyvät tuosta yhteisestä elosta.

Varsinkin siihen aikaan kun lasten menehtymisen mahdollisuudet olivat hyvin suuria, myös lasten lukumäärä oli suuri. Elämän perus turvallisuuden muuttuessa yhä vakaanpaan suuntaan, nykyisen elintason alkuajoille asti, miehille on tullut mahdollisuus, saada tai voida olla arjen elämässä usein läsnä, se lähellä oleva isä lapsilleen.

Siis isä, joka ja jolla on mahdollisuus voida ja saada vaikuttaa yhäti enenevässä määrin lastensa elämään, elämäntilanteisiin, opastaen, neuvoen, turvallisuutta suoden, mikäli tämä vain muuten sallitaan.

Turvallisuutta tähän perehiden tilateeseen toi huomattava parannus jossa entinen agraari-yhteiskunta alkoi muuttua teollistuneempaansuuntaan, yhä enenevässä määrin. Isä llä alkoi olla säännölisen työn mukanaan tuomaa vapaa aikaa, käytettäväksi yhä enemmän kotona.

Teollistumisen syynä,  siihen suurimpana vaikuttajana oli suomen suuret sotakorvaukset jotka se, ainoa maailman maista maksoi täysmääräisesti.  
Suomen taloudellinen nousu alkoi tästä ajasta.
                    
Tätä perheturvallisutta, siis isyyden siihen suomaa, monen miehen  kohdalta heikensi tuo elintason huomattava parannusmadollisuus, vuodelta 1982-83 jolloin suuremmasta rahan säänöstelystä luovuttiin.

Laina alkoi olla jokaisen perheen tavoittettavissa ja niinpaljon kuin kenenkin sielu sieti sitä suinkin ottaa. Omakotialue johon rakentui keskimäärin 70-100 taloa, jotka tietysti asutettiin samatien täyteen kunhan vain muuttolupa saatiin jollakin konstilla.

Kaikkialla oli auvoista, onnekasta. Uudet talo, auto, kodinkoneet. hankittin kesämökit, lapsia, kuka ei omia saanut adobtoi. Kului vain muutama vuosi 1983-89. 
Missä kaikki perheet olivat. Esimerkkeinä vaikka vaan tuo yksi asutusalue, joita jokapuolelle kasvukeskus paikkoja pykättiin saati syrjäisemmillekin kylille.

Uuselämä alkoi, samoin lähes julkiskiistat, rahasta, talosta autostasekä yllätys, varsin lapsista, yhteisesti hankituista, joista tulikin kaiken a ja o. 
Heitä käytetiin kiistakapuloina kaikkeen missä vain suinkin voitiin näin menetellä. Isyydestä tulikin kirosana.
Muoti-ilmiö, uusioperheet saivat alkunsa. 
Tuli vallalle Meidän perhe.
Monelle miehelle, siis isälle, lankesi vain maksumiehen roolijako.

Yhteiskuntahan huolehtii ja turvaa, edelleen, tuon vähempiosaisten heikompien osapuolten roolit, toimeentulon. Syntyi yrittäjäjyyttä, aikuisopiskelijaa yhteiskunnan tukemina, jotka saivat etuisuuksien lisäksi tietenkin myös elatusmaksut käyttöönsä.

Tottakai. Kun on perhettä, tarvitaan ruokaakin, sun muuta kaikkea. Omalta osaltani nämä kaikki hoituivat kotonani ilaman riitailua, jossa exäni hyväksyi lakimieheni ehdottamat korvaukset, ilman kiistaa.
Tämä kaikki, näkyi kaikille sivusta seuraajalle, vaikka omakin eromiseni alkoi samaan aikaan se ei liittynyt taloudellisiin seikkoihin.

Niin. Sota ja kriisit jalostavat ihmistä. Uutta käytäntöä teknologiaa tuoden, vanhat haudaten, uutta luoden. Mikähän lienee tilanne silloin kun tämän päivän nykyisät ovat äitien ohella, kuuskymppisiä.                                   

2 kommenttia:

  1. Onnellista ja rauhallista isänpäivä-ehtoota Sinulle maxim.
    Isät ovat tai olivat tärkeitä ihmisiä meille jokaiselle.

    VastaaPoista
  2. Kiitti. Samoin sinulle.

    Nyt pesukone päälle. Kuulet pikapuoliin sen jumputuksen. Ties vaikka tulis papalle turusta vieraita vielä illemmalla.

    VastaaPoista